Blogisivu

Lapset huomisen - kokoelman äänitteet olivat valmistumassa ja ajatuksena oli antaa äänitteille ”graafinen soundi”. Otin yhteyttä CD-tuotannon asiantuntijaan Samu Scheimaniin. Samu esitteli lukuisia ideavaihtoehtoja ja antoi arvokasta tietoa miten tasokas suomalainen CD-tuote voitaisiin saada aikaiseksi.  Samalla hän esitteli mm. Haloo Helsinki – CD-kirjan, jonka grafiikan oli tehnyt Rami Mursula.
 
Kirjoittaja: 
George Sonata
Teimme Lauran (Hurme) kanssa Lapset huomisen - musiikkivideoon käsikirjoituksen. Allekirjoittaneelle videon tarinasta tuli koskettava:  Pääosassa on poika, jota kohdellaan huonosti.

Onneksi ympärillä on ihmisiä,  jotka auttavat, kun...pehmolelun kohtalo, särkynyt pallo, öinen leikkikenttä.
 
Pääosaa videossa esittää Niilo Ylenius. Luonnonlahjakkuus. Kertakaikkisen upeaa !…
 
Kirjoittaja: 
George Sonata
Lapset huomisen – biisistä tuli kokoelman nimikkobiisi.
 
Laulussa kerrotaan, miten kauneus on tuhoutumassa itsekkään ihmisen toiminnan seurauksena.
Maapallo kulutetaan loppuun. Mitä jää lapsille ? Laulussa epäillään, mutta toiveet ja haaveet kuitenkin jäävät elämään.
 
”Auttaa voin, muuttaa voin viell maailmaa…”.

Kirjoittaja: 
George Sonata
"Lapset huomisen" albumin äänitysmateriaalia oli kertynyt paljon. Jan ja Harry Lindström olivat tehneet äänitysmateriaalien osalta ansiokasta työtä. Materiaalin läpikäyntiin ja mixaukseen ja taiteelliseen toteutukseen tuli mukaan Studio Tulitähti eli Tarja (Kupias) ja Tommi (Kotilainen).
 
Vuorossa oli valtava määrä tunteja mixauspöydän ääressä. Suuri kiitos Tommille kärsivällisyydestä.
 
Kirjoittaja: 
George Sonata
Tässä pieni kertomus siitä, miten syntyi musiikkivideo.

Biisi ”Mitä vaan hänen puolestaan” on alkujaan pienimuotoinen laulelma, joka on tehty kesäteatteriesitykseen ”Into Piukassa”.  Biisin lyriikka on mielestäni romanttinen ja samalla mahtipontinen  tyyliin: kuolisin jos saisin mä hänet omaksein…
 
Kirjoittaja: 
George Sonata
Vuonna 2013 esitettiin Tarvasjoella Ari Lehtisen käsikirjoittama INTO PIUKASSA, johon näytelmään tein musiikin.

Näytelmässä on roolihahmo Pietu, joka teki minuun valtavan vaikutuksen.

Sävelsin "Lapset huomisen" - biisin näytelmään Pietun lauluna. Lapset huomisen – biisin lopullisia riimejä tein sen jälkeen pitkään. Pietun sanoma vangitsi ja innoitti.

Kävin helmikuussa 2015 Berliinin muurilla ja jälleen ”kolahti”:

Kirjoittaja: 
George Sonata
"Lapset huomisen" äänitysten aikaan syntyi idea käsikirjoittaa näytelmä George Sonatan ”Lapset huomisen” biisien ympärille.
 
Syntyi koskettava tarina Tompasta, jonka sisin ja mieli ei saa rauhaa:  Ympäristön tuhoamisen tie ja sodan mielettömyys. Tomppa ei mittaa elämää maallisen mammonan kautta ja vihaa ylhäältäpäin annettuja totuuksia. Tompan elämä muuttuu yhtäkkiä ja ihmiselämän sateenkaareen tulee uusia tummia ja kirkkaita sävyjä.
 
Kirjoittaja: 
George Sonata
Äänityksiin tuli mukaan lisää upeita muusikoita.

Oli hienoa saada äänityksiin mukaan mies Reykjavikista: Matti Kallio.
 
Matti on Suomen menestyneimmän kansanmusiikkiyhtyeen
Värttinän musiikillinen voimahahmo.
 
Matti on multi-instrumentalisti, jonka low whistle-soundit soivat biisissä ”OOT RINNALLAIN”. 

Kirjoittaja: 
George Sonata
Oli äänitetty kahdentoista biisin bassot ja rummut. Jouset, haitarit ja puhaltimet olivat myös jo paikallaaan.
 
Mutta, miten biiseihin löytyisi eteenpäin vievät pulssit ja säestyksen syke ja intensiteetti ?
 
Joihinkin biiseihin kuvittelin flyygelimäisen kauneuden ja mahtipontisuuden.
 
Mukaan äänityksiin tuli Hatakan Petri, jonka kosketus koskettimilla on taianomaista: kaunista, haikeaa, vahvaa...  
 
Kirjoittaja: 
George Sonata
Kesällä 2013 olin eräissä hääjuhlissa, joissa viulua soitti kaveri nimeltä Jaakko Mattelmäki ja selloa kaverinsa Sakari Kivinen. Ja soittivat hienosti !...
 
Kysyin samana iltana Jaakolta, voisiko häntä kiinnostaa viuluraidat muutamissa biiseissä. Studiossa. Jaakko totesi, että on tehnyt juttuja aikaisemminkin ja ne ovat hänelle mieluisia juttuja…”Eiköhän tuo nyt onnistu ja tarvitaanko myös selloa”…Hän voi kysyä kaveriltaan Sakarilta. Loistavaa...ja asiat etenivät...
 
Kirjoittaja: 
George Sonata